Tagged: sisältö

Miksi sosiaalisen median käyttäjille ei näytetä sisältöä, jota heidän tulisi nähdä?

Oletetaan, että on sellaista sisältöä, jonka näkeminen on yhteiskunnallisesti tärkeää. Se voi liittyä esimerkiksi terveyteen, korruptioon, oikeudenmukaisuuteen, väärän tiedon levittämiseen, kasvatukseen, kansalaisoikeuksiin, jne.

Silloin voidaan kysyä:

A. Miten taata nykyisessä hajautetun sosiaalisen median mallissa, että ihmiset näkevät tämän sisällön?
B. Miksi käyttäjille ei näytetä sisältöä, jota heidän tulisi nähdä?

Keskityn seuraavassa vastaamaan jälkimmäiseen kysymykseen. Mahdollisia syitä voidaan nähdä olevan useampia, tässä mielestäni keskeisimmät.

1. Ihmiset eivät halua nähdä, mitä heidän tulisi nähdä

Tyypillisesti sosiaalisen median käyttäjät tykkäävät viesteistä, joiden sisällön kanssa he ovat samaa mieltä. Näin siitä huolimatta, että vastakkaisten mielipiteiden näkeminen voisi johtaa laajempaan ymmärrykseen ja lievittää sosiaalisen median ryhmäpolarisaatiota. Käyttäjien vahvistusharha johtaa koneen vahvistusharhaan.

2. Tavoitteiden ristiriitaisuus

Ristiriitaisuuden oletukset ovat seuraavat:

a) Jos Facebook optimoi omaa etuaan eli käyttäjän palaamista => se näyttää mitä haluat nähdä, koska tällöin se optimoi mainosnäyttöjä

b) Jos Facebook optimoi sinun etuasi => se näyttää mitä haluat nähdä, koska saat sellaisesta sisällöstä välittömän tyydytyksen lähteen (gratification)

c) Jos Facebook optimoi yleistä etua => näyttää sivistävää sisältöä, koska se vähentää konflikteja ja polarisoitumista

On siis selkeää, että Facebookin ja käyttäjän preferenssit (a, b) poikkeavat yleisestä hyvästä (c) tässä tapauksessa. Voidaan sanoa, että Facebook yrityksenä ja Facebook yhteiskunnallisena vaikuttajana ovat keskenään ristiriidassa.

Mutta ongelma on myös luonteeltaan osaksi tekninen:

==> Miten operationalisoida ”yleinen hyvä” selkeäksi tavoitteeksi?

Jatkona tälle ajatukselle:

3. Kuka määrittää mitä tulisi nähdä?

Entisaikaan joukkoviestinten toimitus, päätoimittaja tai vastaava toimittaja, päätti mitä sisältöä näyttää kansalaisille. Nämä päätökset pohjautuvat jonkinlaiseen journalistiseen ohjeistukseen, jonka mukaan valitaan yhteiskunnallisesti tärkeitä aiheita, jotka koskettavat suurta osaa kansasta.

Mutta kuten Kari Haakana esitti ”Algorytmittyvä elämä” -tilaisuudessa, eikö tämäkin näkökulma ole puolueellinen ja johda informaatiokuplaan? Edelleen siinä kansalaiset näkevät vain rajatun määrän informaatiota. Nykyisin informaationvälitys on fragmentoitunutta: kuin sormenjälki, jokaisen yksilöllinen uutisvirta on ainutlaatuinen. Ei ole kahta samanlaista sosiaalisen median uutisvirtaa. On kylläkin aiheita, jotka läpileikkaavat lähes jokaisen uutisvirran. Tätä kuvaan seuraavalla Venn-kaaviolla.

C=yhteinen sisältö, joka koskettaa monta käyttäjää. R=jokaisen yksityinen sisältö.

Johtopäätös

Johtopäätöksenä sanoisin, että tiedonvälityksen kannalta tilanne ei ole lainkaan niin synkkä kuin yleisesti luullaan. Koska sosiaalinen media perustuu jakoihin, tärkeäksi koettu sisältö yhä edelleen leviää nopeasti. Ehkä ongelmana on pikemminkin se, että tärkeää sisältöä ei ole kovinkaan paljon. Tärkeitä uutisia on hyvin vähän suhteessa kokonaisaikaan, jonka ihmiset viettävät sosiaalisessa mediassa.

Tyhjän tilan täyttää merkityksetön, viihteellinen sisältö, koska se saa edes aikaan jonkinlaisia emotionaalisia reaktioita käyttäjissä. Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on siis: sisältö löytää lukijansa, kunhan se koetaan tarpeeksi tärkeäksi. Joissain tapauksissa tämä edellyttää, että tärkeä sisältö on paketoitava oikeaan muotoon ja markkinoitava sosiaalisen median käyttäjille – etenkin koska se kilpailee helppoa ja viihteellistä sisältöä vastaan.