Algoritmipaniikki

Yhteiskuntakeskustelua algoritmeista on paikoin ahdistavaa seurata.

Ihmiset, jotka eivät ymmärrä algoritmeista, antavat niille supervoimia. Media tekee parhaansa lietsoakseen algoritmipelkoa.

Kyllä, on totta että algoritmien käytössä on riskejä. Mutta hyvin usein algoritmeja pidetään syntipukkeina ihmisten toimille.

Esimerkkikommentti eräästä Amazonin rekrytointialgoritmin havaittuja ja väitettyjä puutteita koskevasta LinkedIn-keskustelusta: ”Vaikka data jollain ihmeen kaupalla heijastelisikin 100% tasa-arvosta tilannetta (ei realistista), kyllä lopputuloksen saa vielä algoritmeilla pilattua!”

Kommentti sisältää väärää tietoa — koska algoritmi on yhtä hyvä kuin sinne syötetty data — mutta kuvastaa hyvin valloillaan olevasta ”paha algoritmi” -mentaliteetista.

Toinen esimerkki on Yhdysvaltain viimekertainen vaalitulos: on olemassa yleinen myytti siitä, että Cambridge Analytica -yhtiön ”algoritmit” saivat ihmiset maagisesti äänestämään tahtoaan vastaan. Kuvaavia tästä harha-ajattelusta ovat tämänkaltaiset väitteet: ”Facebook let Trump use AI to win the 2016 election”, joita poliittisesti puolueelliset toimittavat lietsovat.

Sami Kuusela jakoi oheisen pilakuvan Facebookissa. Mielestäni tämä tiivistää hyvin algoritmipaniikin luonteen.

Mistä algoritmipaniikki sitten johtuu?

Tunnistan algoritmipaniikkiin kolme syytä:

• Pelko tuntemattomasta — kautta historian, ihmiset ovat pelänneet sitä mitä eivät ymmärrä. Suurin syy algoritmipaniikkiin on puutteellinen ymmärrys niiden toiminnasta. Kun ei tiedetä kuinka algoritmit toimivat, niille on helppo keksiä supervoimia. Mutta mitä enemmän tunnet algoritmeja, sitä enemmän ymmärrät niiden puutteet. Ne ovat erehtyväisiä ennustuksissaan, täysin riippuvaisia annetusta datasta, eivätkä järkeile, sovella tai millään lailla toimi itsenäisesti rajatun tehtävän ulkopuolella. Algoritmit eivät ole tekoälyä, ne ovat teknisiä reseptejä.
• Pelko syrjäytymisestä — kuten luddiitit aikoinaan, nykyajan tietotyöläiset pelkäävät enenevissä määrin syrjäytymistä työmarkkinoilta algoritmien toimesta. Tämä on toinen myytti, jonka taloustieteilijät ja historia aikanaan, tulee osoittamaan vääräksi. Talous muuttuu ja uusia työtehtäviä syntyy korvaamaan vanhat, pääasiassa koska ihmisten tarpeet ja halut ovat rajattomia. Kuitenkin on fakta, että automaatio korvaa tiettyjä työtehtäviä ja väistämättä tämä johtaa tietynlaiseen antipatiaan koneita kohtaan: ”tyhmä kone vei mun työn”.
• Antropomorfismi — jos termi ei ole tuttu, se tarkoittaa inhimillisten ominaisuuksien liittämistä eläimiin, elottomiin esineisiin tai kuvitteellisiin kohteisiin (lähde). Algoritmien tapauksessa niihin liitetään tahtotiloja ja motiiveja, kuten valta, päätöksenteko, tietoisuus… Algoritmeihin projisoidaan ihmispiirteitä ja niitä syytetään ikään kuin ne olisivat elollisia olentoja. Algoritmi ei kuitenkaan ole elävä olio, toimija tai päätöksentekijä. Se on vain kasa tekstiä, resepti joka toteuttaa mitä ihminen haluaa (usein vajavaisesti, koska sille annetut käskyt ovat vajavaisia).

Johtopäätös

Hyvässä ja pahassa, algoritmeille ei saa antaa liikaa valtaa. Niitä ei saa syyttää asioista, joissa ihminen on vastuussa. Niitä ei myöskään saa ylentää erehtymättömiksi jumalolennoiksi. Algoritmi on — yhä edelleen — resepti, ei itse lääke.