Algoritmien riskit: Ratkaisuja pehmeistä tieteistä

Minua haastateltiin hiljattain Kauppalehteen. Eräs jutun lukijakommentti oli:

Mikä ihmeen humanisti-tutkija tätäkin tutkii? Saisivat pysyä kaukana luonnontieteiden alalta tuollaiset teknofoobikot, koska niissä hallitsee logiikka, ei tunne.

Yhteiskunnallisen keskustelun taso eri verkkomedioissa on silminnähden matala: Ihmiset pilkkaavat toisiaan ja tuntuvat haastavan riitaa useammin kuin suhtautuvan asioihin järkevästi. Omaa pahaa oloa puretaan kärkeviin kommentteihin, jotka eivät kuitenkaan saa ketään paremmalle mielelle. Suuri enemmistö lukijoista pysyy hiljaisena, ja tarkkailee tätä kehitystä surullisin mielin.

Tämän kirjoituksen aiheena ei kuitenkaan ole verkkokeskustelun alennustila (se tarvitsee oman artikkelinsa!), vaan tuon kommentin asiaydin. Eli argumentti: ”Humanistien ei tulisi osallistua teknologian kehittämiseen, koska he eivät siitä mitään ymmärrä.”

Ensimmäinen osa on mielestäni väärä, mutta jälkimmäisessä on pieni ripaus totuutta (ja juuri siksi poikkitieteellistä tutkimusta tarvitaan).

Miksi päätelmä on väärä? Koska eri tieteenhaaroilla on valtavasti annettavaa teknologian ja yhteiskunnan kohtaamisen problematiikkaan. Tässä muutamia esimerkkejä kysymyksistä, joihin eri tieteenalat voivat tarjota vastauksia.

• Filosofia: Mikä on oikea ja väärää? Mihin ihmiskunnan tulisi pyrkiä? Mikä on kehityksen tarkoitus? Millaisia argumentteja koneet pystyvät käsittelemään?
• Sosiologia: Miten ryhmäpolarisaatio ilmenee? Miksi? Miten sitä voidaan ehkäistä? (Mitä muita merkittäviä sosiologisia ilmiöitä ilmenee, joita algoritmien suunnittelijoiden tulisi huomioida?)
• Psykologia: Miten ihmiset havainnoivat järjestelmiä? Mitä kognitiivisia ja neurologia prosesseja ilmenee ihmisen ja koneen välisessä vuorovaikutuksessa? Kuinka kone voisi oppia ymmärtämään tunteita? Kuinka ihminen oppii? Miten alustat ja algoritmit vaikuttavat yksilöiden tunnetiloihin?
• Politiikan tutkimus: Kuinka kansalaiset suodattavat poliittista informaatiota sosiaalisessa mediassa? Miten se vaikuttaa päätöksentekoon? Kuinka massaviestintä ja propaganda voi ilmetä algoritmien ja alustojen välityksellä?
• Kauppatieteen tutkimus: Miten kuluttajat toimivat eri alustoilla? Miten vaihdantaa voidaan helpottaa algoritmien avulla? Miten algoritmit ratkaisevat kohtaanto-ongelmia?

Kaikki edellä mainitut eivät ehkä ole ”humanistitieteitä” sanan tarkassa merkityksessä, mutta ihmistieteitä kylläkin. Koko jutun pointti on se, että järjestelmät suunnitellaan loogisesti mutta altistetaan ympäristölle, joka toimii epäloogisesti. Täydellisessä maailmassa ei tarvittaisikaan ihmistutkimusta, mutta tässä maailmassa, jossa elämme, on järkevää pyrkiä parantamaan järjestelmien toimintaa laajemman ihmisymmärryksen avulla. Sillä on merkitystä, näemmekö ihmisen käyttäjänä, yksilönä vai strategisena toimijana.

Ihmistieteiden ja tietojenkäsittelytieteen välillä on kuilu osaajien erilaisesta taustasta johtuen. Mutta siksi juuri tarvitaan rajat rikkovaa, ”humanistista” tutkimusta tietojärjestelmistä.